Racing thoughts and something something..

Tauko kirjoittelussa johtuu järjettömästä ajatuslaukastani ja siitä johtuvasta keskittymiskyvyn puutteesta. Mennyt pitkä tovi niin, etten jaksa keskittyä päivässä yhteen asiaan kovinkaan pitkään. Töissä se fokus pysyy ja jaksan skarppina, mutta kotiin päästyä mieleni levähtää kuin jokisen eväät pitkin maita ja avaruuksia. Kun yritän keskittyä johonkin, huomaan hetken päästä ajattelevani jo ainakin kymmenettä asiaa, enkä välttämättä muista mitä alunperin piti tehdä. Tämä ajatusvirta pyörteineen on muodostunut jo aika rasittavaksi, sillä en saa mitään aikaiseksi kotona, sillä vapaa-ajalla minkä voisin käyttää esimerkiksi itseni toteuttamiseen maalaamisen tai kirjoittamisen keinoin (tai ihan mihin vaan mielekkääseen tekemiseen). Olen jumittanut koneella enemmän kuin olisi hyväksi, käynyt toki urheilemassakin pakolliset muutaman kerran viikossa, mutta enimmäkseen istunut koneella, hoitanut arkiset velvoitteet ja seilannut ajatuksissani pystymättä keskittymään mihinkään edes puolta tuntia.

Käväisin Vaasassa ystävän tykönä ja se oli kyllä tarpeellinen viikonloppu kaikkine hauskuuksineen. Sain rillutella, levätä ja parantaa maailmaa ihanan ihmisen kanssa (Heidi), sekä ajaa pitkän matkan kuunnellen musiikkia täysillä ja ollen vain omien ajatusteni parissa. Perjantai oli kyllä sellainen aivot narikkaan-päivä, illalla lähdettiin hummailemaan pienessä sievässä ja baarissa nähtiin erittäin hauska bändi. Rilluttelu jatkui minttushottien, hyvän seuran ja kaikenmoisen mukavan merkeissä aamuyöhön, kunnes pilkun jälkeen aikamoisessa tuiterissa (allekirjoittanut ainakin) taksilla suhaten päästiin nukkumaan (kylpyammeessa lillumisen jälkeen). Enpä muista milloin olisin viimeksi pitänyt yhtä hauskaa (ihan järkevästikin vielä, humalatilasta huolimatta), tosin lauantain järkyttävä krapula ei kyllä houkutellut moiseen harrastamiseen kovinkaan pian uudestaan. Lauantaina raahauduttiin illasta studiolle kuvailemaan ja tuloksena krapulatilaan nähden oikein hyviä kuvia. Sunnuntaina ei olisi tehnyt mieli lähteä kotiin ollenkaan, sen verran voimauttava viikonloppu Vaasassa taas oli. Olihan se kuitenkin ajeltava, tosin venytin aika myöhälle lähtöä. Oli aika hieno fiilis ajella itsekseen sellaiset reilu viisi tuntia. Pimeässä, kuunnellen musiikkia kovalla, lähes tyhjillä teillä. Tuntui jopa, että matka loppui kesken, olisi voinut vielä lisääkin ajella. Muistin taas, miksi sillä on väliä, millaisen auton hankkii ja millainen äänentoisto siinä on (omassanihan ei ole hyvää soitinta, ei hyviä kaiuttimia ja muutenkin aika paska auto).

Peikonpoikanen jäi mummolaan viikoksi ja ajattelin, että minulla on aikaa kaikille omille jutuille kunnolla. Noh, viikko hurahti enkä mitään saanut aikaan ajatuskaaoksen vuoksi. Toivon todella, että keskittymiskykyni palaa pian. Ehkä pitäisi pitää tietokone kiinni pari päivää. Tosin tarvitsisi sitten muutenkin rauhaa ne pari päivää. Kaikelta turhalta. Voisin kuunnella binaural beatia ja kerätä palaseni kokoon. Ihme, että olen saanut kirjoitettua nyt näinkin paljon tekstiä, tosin aika monessa pienessä pätkässä (kenties sen huomaa?). Koko ajan joku katkoo ajatuksia ja häviää se jutun punainen lanka.

Hmm..olen alkanut pitkästä aikaa kuunnella musiikkia, kaikenlaista, sellaisia orkestereita varsinkin, mitä en aiemmin ole kuunnellut. Siinä mielessä youtube on aika hieno keksintö, siellä voi surffailla musiikin parissa ja löytää kaikenlaista uutta. Olen huomannut myös tarpeen kääntyä pitkästä aikaa hieman sisälle päin, etsiä jotain henkistä, joka kenties voisi tasapainottaa mieltäni. Elämäni on ollut pitkään suorittamista, tekemistä ja aika pinnallisten asioiden tavoittelua. Ei mikään ihme, että olen ollut kovasti tyytymätön jo todella pitkään. En ole tiennyt miksi, koko ajan on tuntunut, että jotain puuttuu. Sellainen syvällisempi taso elämästä, oleminen toisinaan niissä ajatuksissa. Kosketin sitä ollessani lapissa toissavuonna ja jäin kaipaamaan sitä kamalasti. Elämä on niin pirun hektistä...

Ja taas..katkoksia katkoksien perään..Ei-vaan-pysty-keskittymään.