Kun ajoin tänään kaupunkiin, mietin koko matkan teemaa 'Yksinäisyys'. Miltä tuntuu olla yksin, olenko yksinäinen. Tajusin, että olen oikeastaan koko elämäni ajan ollut yksinäinen. Isossakin porukassa. En muista tunteneeni koskaan yhteenkuuluvuuden tunnetta, sellaista..että kuuluu johonkin, on osa jotain isompaa, osa Jotain. Olen kasvanut siihen, yksinäisyyteen. Siihen että yksin on pärjättävä, ajatukseen, että jokainen on loppujen lopuksi yksin. Kokemukseni ihmisten kanssa on lähinnä vaan vahvistanut sitä, ettei parane liikaa luottaa toiseen ihmiseen, nojata, tukeutua.
Olen ollut monta päivää tosi herkillä, tunteet pinnassa, kyyneleet odottamassa ulospääsyä. Kamalan raskasta, kun ei sellaista tilaa ole kuitenkaan olla, surra, itkeä, tuntea. Eikä oikein ketään kelle puhua. Äh..nevermind..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti