Hallitsematon kaaos

Sitäpä juuri, elämäni tällä hetkellä. En saa otetta oikein mistään ja päivät valuu ohi sekavina räpellyksinä. En saa mitään tehtyä loppuun asti ja pienikin hallinta asioihin on hukassa. Voimat ehtyy, kun en saa nukuttua kunnolla/tarpeeksi, raha-asiat stressaa ja tulevaisuus on pelottava ja piilossa. Tahtoisin pistää tunteet jäihin ja mennä pelkän järjen/järkeistämisen voimalla eteenpäin. Tunteminen on niin pirun raskasta..

Suututtaa. Kiukuttelen pääni sisällä itselleni, henkisellä nyrkillä paukutan ja soimaan, olen suuttunut minulle. Miksi pitää voimat loppua kesken aina juuri sillä hetkellä, kun niitä eniten tarvitsisi? Koti on tällä hetkellä yksi helvetin kaatopaikka, mikään ei löydä paikkaa, kaikki vaan leviää käsiin yhtä hienosti kuin koko muukin elämä. Oikea konkreettinen todiste siitä, miten sekavaa voi olla sekä pään sisällä että ympärillä. Kun ympäriltäni katoaa järjestys, tuntuu että mielikin menee ihan kaaokseen.

Tarvitsen lepoa..kunnon lepoa nyt...pakopaikan missä nukkua edes yksi yö ilman heräilyjä, ilman stressiä, ilman huolta kaikesta raskaasta. Kerätä voimia tuleviin vastoinkäymisiin. Hitto..voisko jo vähän hellittää?