Miksi kaikki aina rikkoo, satuttaa, potkii..Olen saastaa, pelkkä vitun lelu. Helvetin kiva leikkiä hetki ja heittää menemään. Tai valehdella, uskotella, esittää, kunnes aikaa kuluu ja totuus paljastuu. Pelkkiä valheita, pelkkää paskaa. Miksi pitäisi uskoa enää mihinkään?
Rakennan suojamuurit, itseni suojaksi, sydämeni sirpaleiden ympärille.
Olen saanut tarpeekseni valheista. Tarpeekseni tyhjistä lupauksista. Mikään ei tunnu merkitsevän enää mitään kenellekään. En sovi tänne, olen muukalainen enkä löydä paikkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti