Olen tässä pohdiskellut taas tätä sairauttani. Miettinyt, kuinka paljon se vaikuttaa kaikkeen. Olen ollut ilman lääkitystä nyt melkein kahdeksan kuukautta ja voinut elokuun jälkeen paremmin kuin vuosiin. Tuntuu, että näen nyt asiat selkeämmin kuin aikoihin, en enää valehtele itselleni. Onko se lääkkeiden syönti vain velaksi otettua mielenterveyttä? Who knows... Itse uskon omien ajatusten voimaan, kuinka omalla ajattelulla, omalla asenteella, voi korjata ja tasapainottaa mieltä. Monta vuotta se vei ja vaati elämäni raskaimman ja kipeimmän kokemuksen, mutta nyt koen olevani tasapainossa itseni kanssa. En ehkä vielä koko maailman kanssa, mutta ainakin itseni kanssa. Ja ehkä juuri siksi olen tässä tilanteessa juuri nyt. Tekemässä pesäeroa moneen asiaan elämässäni.
Pelkään joitakin asioita, mm. erästä ihmistä, josta en valitettavasti pääse eroon. Pelkään, että hän aiheuttaa vielä monenmonta harmia elämääni, ihan vain kiusallaan, kontrolloidakseen minua vieläkin. Esimakua tästä olen jo saanut ja nyt pelkään, että hän voi vielä tuhota elämäni totaalisesti. Tämän ihmisen toiminta viime aikoina on ollut suorastaan kiusantekoa ja olen aivan voimaton hänen edessään. Mitä hittoa siinä voi tehdä, kun joku on niin taitava manipuloimaan muita ihmisiä. Voi perkele..
Nyt himmeni ajatus täysin, loppuun vielä biisi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti