tiistai 15. tammikuuta 2013

Feeling f*cking fine

Ensin piti kirjoittaa jostain ihan muusta. Juuri ennen unen tuloa oli hienoja ajatuksia, mutta nyt en enää edes muista mitä funtsin. Nyt suorastaan vituttaa. Ihminen, josta en tule valitettavasti koskaan pääsemään eroon, tekee elämästäni vähän väliä ihan helvetin hankalaa. Voi luoja mitä antaisinkaan, jos ei tarvitsisi enää koskaan keskustella hänen kanssaan mistään, yrittää saada asioita sujumaan. Voi miksi, miksi helvetissä olen tehnyt joskus virheen ja päästänyt hänet elämääni. Aina, tavalla tai toisella, tämä henkilö saa potkittua mua päähän henkisellä tasolla.

Vitut..en anna itseni nyt romahtaa tähän. Pää pystyyn ja niin edelleen..

Olen ollut viime kesästä asti ilman lääkkeitä ja tähän asti on mennyt hyvin. Ei helposti, mutta hyvin. Masennus on ollut aina minulle se kompastuskivi. Vajoan siihen niin helposti enkä osaa nousta sieltä omin avuin. Loppukesästä, kun olin selvinnyt kriisistä hengissä ja pystypäin, päätin että nyt loppu. Syksyn ja talven aikana tässä on ollut monta kertaa, kun masennukseen vajoaminen on ollut lähellä. Joka kerta olen saanut tehdä kyllä paljon töitä (ajatustyötä), mutta kertaakaan en ole masentunut. Olen voittanut itseni lukuisia kertoja ja tunnen itseni vahvemmaksi nyt. Olen oppinut tunnistamaan tarpeeksi ajoissa merkit, jotka ennen ovat johtaneet pitkään masennusjaksoon ja pelkästään ajattelemalla päässyt näistä yli. En haluaisi syödä enää lääkkeitä, koska tunnen itseni jollain tavalla turraksi lääkityksen alaisena. Kulunut vuosi on ollut raskas ja viimeiset puoli vuotta sellaista kokeilua, kuinka selviän ilman lääkkeitä (melkein viisi vuotta söin putkeen sitä sun tätä).

Viime vuonna koin neljän kuukauden helvetin. Minuun ei ole koskaan sattunut yhtä paljon (psyykkistä kipua), eikä minulle ole koskaan tehty yhtä pahoin. Kärsin henkisesti ja fyysisesti enemmän kuin koskaan aiemmin. Silti, kun siitä nousin, en muista koska olisin viimeksi voinut yhtä hyvin näin pitkän aikaa yhtä mittaa. Selvisin jopa tuosta pahimmasta ajasta (lokakuu-tammikuu), perusfiiliksenä onnellisuus. Voin hyvin, oikeasti! Mikä voisi olla hienompaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti