Alitajunnan syöverit

On se alitajunta vaan jännä juttu. Koko päivän olen tässä miettinyt oman alitajuntani toimintaa ja sitä kuinka joskus ymmärrän piankin mitä se yrittää minulle kertoa ja joskus en meinaa millään tajuta. Nyt on ehdottomasti jälkimmäisen vuoro. Olen tässä pian viikon verran kärsinyt mieltä painavista asioista, jotka jostain syystä ponnahtivat männäviikolla pinnalle. Viime yönä nukkumaan mennessä kyllästyin siihen, etten saa unta ja siihen, että yritän jemmata ne ajatukset pois. Ajattelin ottaa härkää sarvista ja ajatella ne asiat läpi ja antaa sitten alitajunnan käsitellä ne unissa, tyyliin "aamulla olen viisaampi". No ei mennyt taas ihan niinkuin strömsössä, aamulla heräsin selkeääkin selkeämpi nähty uni mielessä ja mietin että "mitä vittua?!". Miten ihmeessä kyseinen uni liittyy millään tavalla ajateltuihin asioihin. Tätä asiaa olen pitkin päivää yrittänyt pohtia enkä keksi yhteyttä. Näin unta vauvasta, pienestä, uudesta vauvasta. Ihka omasta, minun ja puoliskoni aikaansaamasta, jota hellästi kannoin sylissä ja imetin kuten tuota peikonpoikasta aikanaan. Samaan aikaan minulla oli kova huoli, peikonpoikasen oli siepannut hänen oma isänsä, syystä jota uni ei kertonut. Olin aamulla ihan sekaisin unesta ja koulupäiväkään ei saanut sitä pois mielestä. Näin iltasellakin vielä mietin eläväistä unta, niin todentuntuista.
Pohdin myös sitä, kuinka alitajunta usein tunkee esille juuri ne asiat mitkä haluaisi työntää pois mielestä, piiloon jonnekin (mieluiten ikuiseen kadotukseen). Kuinka olenkaan tässä pitkään yrittänyt hyväksyä ajatuksen, etten enää tee lapsia, että en edes haluaisi lisää lapsia. Yrittänyt myydä itselleni sitä todellisuutta, keksiä jotain muuta tilalle ja vakuutella yhtä paljon itseäni kuin muitakin, kuinka minulla on niin paljon muutakin, etten HALUA enää lapsia. Olen kaikin keinoin yrittänyt työntää koko asian pois mielestä. Mutta ei, alitajuntani on toista mieltä ja nyt ykskaks kaataa lapsiasian nenäni eteen liiankin eläväisenä unena. Justiin kun yritin käsitellä parisuhdekriisiasioita sen avulla. Miksi? Sitä en osaa sanoa, ehkä vastaus löytyy joskus ja ehkä joskus keksin oliko tuolla unella joku yhteys mieltäni painaneisiin asioihin. Tämän päivän olen kaivannut vauvantuoksua, sitä kaikkea mikä on peikonpoikasen kanssa jo kaukana takanpäin. Muisto unesta haalenee, huomenna voi olla jo poissa, mutta voinko enää sulkea itseäni tältä asialta kokonaan?

Olen opetellut käyttämään hyväkseni alitajunnan viestejä, nimenomaan tekniikalla 'ajattele illalla, käsittele yöllä'. Siitä on ollut paljon hyötyä ja paljon oivalluksia, mutta nyt olen ihan pihalla. Kertakaikkisesti.