tiistai 9. lokakuuta 2012

Lukossa

Olen jotenkin lukossa. En ole saanu kirjotettua aikoihin mitään vaikka olen jo toista kuukautta suunnitellut. Aika juoksee vaan eteenpäin ja ajatukset laukkaa sitäkin nopeampaan. Puhumattakaan kaikesta mitä tässäkin välissä on taas tapahtunut.

Lapin loma tänä vuonna ei tuonut minulle sitä mitä viimeksi, mielenrauhaa. Totesin vain, että oli ihan helvetin väärä aika lähteä viikon reissulle äiteen ja isäpuolen ja peikonpoikasen kanssa samalla miehen ollessa itsekseen kotona. Ei hyvä... puolet ajasta meni kaikenlaiseen murehtimiseen ja hermot oli kireällä kaiken maailman aikataulujen vuoksi. Noh, sain sentään jotain hyvääkin, nähdä taas Kilpisjärven, Saanan, Lapin valtavan erämaan ja Norjaa vielä edelliskertaakin enemmän. Norja <3

Sitten alkoi peikonpoikasella eskari ja vähän ennen opintojen alkua kavioeläimeni loukkasi silmänsä. Siihen loppui laidunkausi ja alkoi pitkääkin pidempi hoito, kuusi kertaa päivässä parin tunnin välein silmätippoja, kipulääkettä, sulfaa, toisenlaisia silmätippoja, lisää kipulääkettä, seerumia ja monenlaista. Tässä reilun kuukauden aikana olen epätoivoissani jo ollut pistämässä koko konia monttuun ja itkenyt ja raivonnut ja hoitanut ja rampannut tallilla jnejne. Kunnes tapahtui ihme, aloin syöttää MSM-jauhetta ystävän vinkistä ja sain vielä gram-negatiivisiin bakteereihin tehoavan silmätipan vanhan lisäksi ja kas, viikossa tapahtui ihmeparannus. Eilen iltasella kävi eläinlääkäri ja vihdoin viimein sarveiskalvossa ollu valtava haava oli ummessa ja arpikudosta lukuunottamatta simmu näytti ihan hyvältä. Huhheijaa, tuli huokastua helpotuksesta, melkein kiljuin riemusta. Arvoitukseksi jää, oliko syynä uusi silmätippa vai MSM vai molempien yhteisvaikutus. Joka tapauksessa silmä on nyt ok, enää tarvitsee hoitaa jalkojen kummallinen rupeilu ja turvotus (malaseb, tappaa kaiken talossa ja puutarhassa :))

Niih, alkoi se koulukin tosiaan ja elämä tuntuu ajoittain niin hektiseltä, että pelottaa millon tulee jaksamiselle stoppi (no okei, tänään tuli jo hetkellisesti). Opiskelu on kyllä kivaa ja opiskelutoverit ovat ihan mahtavia, mutta kaikki narut eivät tahdo pysyä käpälissä. Moni asia on jääny hoitamatta ja kotityöt kasaantuu ja apua.. Kerkesin innostua jo kamalasti pienistä elukoista ja haaveiltiin parista marsusta, mutta tänään tuli sellanen fiilis etten halua enää yhtään lisää eläimiä huollettavaksi ja häkkiä siivottavaksi. Näissä nykyisissäkin meinaa olla liikaa. Ei vaan jaksa issekseen kaikkea. Meikäläisen arjenhallinta on kyllä ihan ahterista. Kun ei vaan toimi. Tarttis varmaan jonkun tehokkaan martan opastamaan arkea käpälästä pitäen, "näin saat kaikki tarpeelliset asiat hoidettua ja ajan riittämään ja mielenkin pysymään hyvänä". Jep. Äiti?

Joo-o, jospa vielä lähtis käymään tallilla ja sen jälkeen vois kerrata huomiseksi mitä viime viikolla mikrobilsassa opiskeltiinkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti