Elämäni kuvat

Perjantaina toteutui viimein viimeiset kuusi vuotta päässä muhinut ajatus, uusi tatuointi. Olen ehtinyt piirtää lukemattomia versioita, jotka yksi toisensa jälkeen ovat joutuneet paperinkeräykseen kelpaamattomina. Rahastakin on ollut pulaa (niinniin) ja monen monta muuta syytä miksi näin kauan on vierähtänyt ajatuksesta käytäntöön. Tuossa taannoin, aiemmin syksyllä, minulle tuli keskellä yötä huima visio siitä, minkälainen tatuointi tulee olemaan. Perussetti pysyi samana kuin viimeiset kuusi vuotta, keskelle tulee ukonvasara, minulle yksi tärkeimmistä symboleista elämässä, mutta nyt tuli idea siihen mitä sen lisäksi: piikkiköynnöstä (orjantappuraa tjsp). Tämä siksi, koska tieni on ollut takkuinen, piikkinen suorastaan, sekä uskonasioiden että muiden juttujen vuoksi.

Lokakuun loppuvaiheilla marssin tatuointiliikkeeseen varaamaan aikaa ja esittelemään ideaani, josta oltiin varautuneen innostuneita. Pari päivää ennen H-hetkeä iski paniikki ja raapustelin toisenlaisen version ukonvasarasta ja kiikutin sen liikkeeseen. Meinasin kuolla paniikkiin kun lähes kaksimetrinen tatuoitu sälli tuijotti vuoroin minua, vuoroin uutta kuvaa ja tokaisi "täähän on ihan erilainen kuin se alkuperäinen". Sain soperrettua jännityksissäni jotain sekavaa ja sovittiin, että katsotaan sitten perjantaina mitä tehdään ja millä lailla.

Perjantaina jännitti ihan perkeleesti, kun marssin taas liikkeeseen (15min etuajassa). Funtsittiin ja funtsittiin ja loppujen lopuksi päädyin kuitenkin alkuperäiseen versioon, olihan se kuitenkin suomalainen malli eikä skandi/norjalainen mjölnir kuten jälkimmäinen versio. Yli puoli tuntia hikoilin ja jännitin penkillä, kun jättimäinen vakavailmeinen korsto piirusteli kuvan puhtaaksi. Katselin muita asiakkaita liikkeessä ja selasin portfolioita.

Loppuviimein istahdin penkille ja tyyppi kyseli "niin sulla oli ennestään tatuointeja?", johon minä vastaamaan että juu, onhan niitä kaksi. Takaisin kommenttina jotakin tyyliin " niin että tiiät miltä tuntuu" ja minä tyhmänä siihen notta "enhän mä nyt enää muista, kun edellisestä on tosiaan se 10 vuotta aikaa". Tähän sain vain naurahduksen vastaukseksi (tatuoijani on hyvin vakavailmeinen ja hiljaisen oloinen kaveri, jolta irtosi korkeintaan pieni naurahdus.Pidin hänestä silti jostain syystä). Juu-u, kymmenen vuotta tosiaan edellisestä leimasta, 11 vuotta ensimmäisestä. Eikä todellakaan pienintäkään muistikuvaa miltä se mahtoi tuntua. No, äkkiä se palautui mieleen. Ääriviivojen hakkaaminen oli sitä mitä jotakuinkin muistinkin, lähes meditatiivinen tila. Pienen tauon jälkeen alkoi täyttäminen ja varjostus...ja voi luoja, kuinka kipeää se tekikään. Viimoset kaksi tuntia purin hammasta, kiemurtelin ja lähes vesi valui silmistä kun sattui niin maan perkeleesti. Mutta kestin sen kuin Nainen isolla N:llä.

Höpötin jotain sekavaa lopuksi sekavassa olotilassa, tyytyväisenä ja pirun turtuneena. Taisi tatuoija-heppu naureskella miulle sisuksissaan, mutta olin tyytyväinen. Liekö näkynyt jopa kauhua hänen silmissään, kun uhkasin mennä seuraavankin tatuoinnin ottamaan samaan paikkaan *hih*. Jotenkin minusta tuntui, että pääsin listalle 'hankala asiakas'.

Tänään aloin miettiä syvällisemmin sekä uutta tatuointia että vanhoja ja suunnitella jo uusia. Nyt kun sain uuden leiman nahkaani, minusta tuntuu paljon eheämmältä, kokonaisemmalta. Kuin joku joka minusta on puuttunut, olisi tullut kotiin. Rakastan uutta kuvaani. Ihan kamalasti rakastankin. Tatuointi ei ole minulle vain mustetta ihossa. Se on paljon enemmän. Muistoja, symboliikkaa, tarinoita. Jokainen on tärkeä ja rakas, kertoo tarinaa minun elämästä (omalla tavallaan). Joka tatuoinnin myötä tunnen itseni kokonaisemmaksi ja eheämmäksi. Kuin kasaisin palapeliä pala kerrallaan.

Ja kaikille epäilijöille, kuinka voisin katua jotain osaa elämästäni? Sillä jokainen tatuointi on (jos ei muuta, niin) muisto elämästä juuri silloin. Kuinka voisinkaan koskaan näitä kuvia katua?

Tässä vielä uusin:

..ja ensimmäinen..

Toisesta tatuoinnista, käärmeestä nilkassa, ei nyt tähän hätään ole kuvaa. Ehkä myöhemmin. Ja anteeksi kuvien paska laatu, en ole häävi muokkaamaan kuvia, eikä kuvaaja ole edes harrastelijakuvaaja.

Tatuoinnit <3<3<3