Mikä kesä?

Taas on vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta. Tapahtunut on paljon, niin paljon kaikenlaista etten joka asiaa jaksa selvittääkään. Ja kaikki asiat eivät julkisiksi kuulukaan. Työharjoittelu vierähti loppuun ja tässä nyt on yritetty jonkilaista lomafiilistä saada aikaiseksi. Parisuhderintamalla on tapahtunut kai kaikista eniten, mutta siitä kerron vähiten. Jääköön ne asiat yksityisiksi. Yhdessä ollaan edelleen, paljon on käyty läpi ja paljon on vielä matkaa, ennenkuin asiat ovat menneet yli kipupisteiden. Siltikin olen valmis yrittämään kaikkeni, pistämään peliin kaiken taistelutahtoni, että tästä vielä noustaan ja voidaan joskus olla onnellisempia ja ehkä hieman naurahtaakin tälle kaikelle. No, ei niistä sen enempää...

Tämän parisuhdekriisin aikana olen oppinut itsestänikin paljon, sanoisinko, että olen löytänyt palan sieluani uudelleen. Missä lie ollut kadoksissa, nyt se on taas löytynyt. Vaikka tietyllä tavalla olen useamman kuukauden kulkenut sumussa, niin pitkästä aikaa tahto on kirkas kuin lähdevesi. Asiat ovat loksahtaneet oikeille paikoilleen, tärkeysjärjestys tullut selvemmäksi. Moni asia mielessä muuttunut ja selkiytynyt. Tiedän mitä tahdon, mikä on tärkeää ja mille en enää anna niin paljoa arvoa kuin ennen.

Tänään on ollut kyllä päivä, kun minut on vallannut epätoivo ja suorastaan maailmantuska. Tuntuu, ettei mikään suju ja nyrkkiä puiden kiroan maailmaa; miksi minulle juuri pitää työntää kapuloita rattaisiin, miksi minun elämäni menee vähän väliä täysillä päin helvettiä? Kun ei jaksa kiinnostaa mikään, ei jaksa tehdä mitään, ei ole inspiraatiota mihinkään. Typerä, typerä sairaus, sitä tästä taas syytän. Kun asiat näennäisesti ainakin alkavat mennä parempaan suuntaan, niin ähäkutti, eipäs tarvitsekaan Harmin mielen nousta sieltä upoksista, sen kuin jää vaan rimpuilemaan aaltoihin. Tuntuu, ettei elämässäni ole minkäänlaista pointtia nyt, ei mitään mieltä, ei mitään intoa jatkaa. Yritän pitää kiinni siitä hatarasta uskosta, että huomenna voi olla jo ihan eri fiilis.

Onneksi sentään viime viikonloppu oli onnistunut. Visiitti ystäväni tykö Vaasaan oli paras idea pitkiin aikoihin. Kun sai olla oma itsensä, toisen seurassa, jakaa iloja ja murheita ja viettää hauskaa iltaa ja yötä baareillen ja tanssien. Satona ihania kuvia (Heidi, sä olet niin taitava <3) ja ehjempi olo, tosin myös ystävä-ikävä.

Nyt yritän löytää elämäniloni jostain ja rakentaa elämäni takaisin ehjäksi.. Kirjoitan pian (tai sitten en).