Usein ajatuslaukkani on raskasta, sekä minulle että varmasti lähelläni eläville ihmisille. Kun ei saa suitsittua virtaa, on vain pakko hypätä sen pyörteisiin mukaan. Viime yönä en taas(kaan) meinannut saada unta, ajatusmeri velloi pääni sisällä kuin rajumyrskyssä. Mielessä sata asiaa, sata kysymystä, eikä ketään kelle puhua. En raaski puoliskoani herättää moisen takia, onhan hällä kuitenkin työt tehtävänä, joten täytyy sukellella itsekseen kuohuissa. Jostain syystä mulle tuli ihan sairaan paha olo jossain vaiheessa ja jouduin reissulle vessaan. En ole oksentanu pitkään aikaan, mutta viime yönä annoin ylen. Takaisin sänkyyn kömmittyä tärisin kuin horkassa ja palelin, jossain vaiheessa sitten sain unta, kun nappasin puoliskon tiukkaan syleilyyn.
Minua surettaa moni asia ja heti aamusta tuli jotenkin voimaton olo kaiken tämän keskellä. Parisuhdekriisi on tietyllä tavalla ohi, mutta niin paljon on vielä asioita korjattavana, selvitettävänä, puhuttavana.. ja minusta tuntuu kuin en pystyisi tekemään enää yhtään mitään. Tuntuu kuin hakkaisin päätäni seinään. Mitä tehdä tilanteessa, kun toinen ei puhu? Ei avaa itseään, ei anna itsestään juuri mitään? Onko edes mitään tehtävissä vai pitääkö luovuttaa jo ja antaa virran kuljettaa jonnekin toisaalle? Suuria kysymyksiä päivittäin päässä ja toinen ei edes ajattele koko helvetin parisuhdetta... Tuntuu kuin olisin aivan yksin tässä.
No se siitä asiasta.. Olen ollu tässä puoltoista viikkoa ilman autoa ja täytyy sanoa että ahdistaa ihan pirusti. Olen totaalisen jumissa kotona ja seinät tuntuu kaatuvan päälle. Vein siis auton korjaamolle toissamaanantaina ja viime perjantaina piti saada auto takaisin, mutta kuinkas sitten kävikään... Perjantaina iltapäivällä soitin korjaamolle ja sanoivat, että väkisellä menee seuraavaan viikkoon, auto oli juuri maalaamossa. No voi v***u, tuumasin, meni perjantain suunnitelmat mönkään. Sama jatkuu tällä viikolla, eilen soitin taas ja kysyin, millonkas sen auton sais takaisin, ja..niinpä niin...auto oli jouduttu maalaamaan uudelleen, sillä maalisävyjen kanssa oli tullu vastoinkäymisiä. Jotenkin tuntuu, ettei tänäänkään tarvitse odottaa vielä autoa takaisin. Yksi miinus tässä on vielä se, että auto pitäisi viimeistään perjantaina katsastaa...Vi***
Jospa jotain positiivista yrittäisi lopuksi keksiä... Hmm... Aurinko paistaa tänään, jotenkin en vaan nyt osaa siitäkään nauttia. Hitto... En edes yritä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti