Tyhjänpäiväistä..

Opiskelunjälkeinen elämä on ollut aika hapuilua. Toisaalta olen nauttinut hyvin ansaitusta lomasta, toisaalta kaipaan tekemistä päiviini, tietynlaista rutiinia. Mitä lähemmäs syksy on saapunut, sitä haikeampi mieli on, kun ei tarvitsekaan enää mennä kouluun. Kolme vuotta opiskelua sai minut tiiviisti kasvamaan kiinni pieneen oppilaitokseen, sen opettajiin ja henkilökuntaan. Varsinkin viimeinen vuosi suuntautumisopintoineen oli opettavainen ja tärkeä. Pieni "tiimimme" sulautui hyvin yhteen ja jokaista läheistä opiskelutoveria jäi kova ikävä. Onneksi on olemassa facebook, sitä kautta saa pidettyä yhteyksiä. Outoa ja raastavaa on myös ajatella, että jokainen passihevoseni viimeiseltä vuodelta saa nyt syksyllä uuden hoitajan, sen ihmisen joka päivittäin pitää huolta minulle niin rakkaiksi muodostuneista hevosista. Vaikka minulla on oma hevonen, niin läheinen side muodostui myös passihevosiini.

                                                      o. Lumitykki "Pyry"

                                                          o.The Arrow "Nuoli"

                                                        t. You Trust Kemp "Balleriina" "Prinsessa"

                                                         0. Zoom Kemp

                                                 o. Zaibatsu Kemp "Patse"

                                                           o. Zombi Kemp

Balleriina lähti tosin jo keväällä uuteen kotiin Kempeleelle. Zombi menee syksyllä huutokauppaan ja loputkin Kemppi-varsat myydään kyllä jossain vaiheessa. Koskaan ei saisi kiintyä liikaa, mutta minkäs teet..

Nyt yritän keskittyä omaan hevoseen ja ystäväni poniin, joka tuli minulle ajo-opetukseen. Ikävä on myös radalle, ajamaan hiittiä, ajamaan kilpaa. Minulla oli harvinainen mahdollisuus ajaa todella hyvillä hevosilla koulussa ja oppia raviurheilusta paljon lisää. Suoritin keväällä myös C-ajoluvan ja päivää ennen valmistumista pääsin ajamaan opetuslähdön 2-vuotiaalla tammalla, Yvette Kempillä, ja siitäkös kipinä kilvanajoon sitten syttyikin. Jossain vaiheessa jos ostaisi ravivarsan... sitten joskus.

Hevoset ovat minulle elämäntapa, ei niinkään harrastus enää. Nyt olen hakenut töitä ihan muilta aloilta, pitkään suunnitellut alanvaihtoa ainakin joksikin aikaa valmistumisen jälkeen. Toisaalta nyt tuntuu oudolta, etten tekisikään enää töitä hevosten kanssa. Saa nähdä mitä tapahtuu, tällä hetkellä ei ole mistään työpaikasta kuulunut mitään. No, tämä tältä päivältä.